Libero

liberolehti

Tasa-arvoa ei saavuteta kyykyttämällä

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto (ViNO) julkaisi 1.2.2015 kannanoton, jonka mukaan kotihoidon tuki on lakkautettava. Vihreiden nuorten mukaan sen voi korvata niin sanotulla 6+6+6 -vanhempainhoitovapaalla, jossa kummatkin vanhemmat pitävät kuuden kuukauden mittaisen hoitojakson. Kolmannen kuuden kuukauden jakson vanhemmat saavat itse jakaa sopivaksi katsomallaan tavalla.

ViNOn tavoitteena on saada naiset vahvemmin työelämään ja parantaa miesten mahdollisuutta jäädä kotiin lapsen kanssa. Järjestö pitää kotihoidon tukijärjestelmää köyhyysloukkuna, jolla ajetaan parhaassa työiässä olevat naiset vuosikausiksi kotiin.

Kelan kotisivuilla kotihoidon tuki määritellään näin:

”Kotihoidon tukea voi hakea perhe, jonka alle 3-vuotias lapsi ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Lasta voi hoitaa jompikumpi vanhemmista tai muu hoitaja (esim. sukulainen) tai yksityinen päivähoidon tuottaja (esim. yksityinen päiväkoti).”

Kotihoidon tuki on jo itsessään määritelty sukupuolineutraaliksi. Syyt siihen, miksi juuri naiset käyttävät useammin kotihoidon tukea, ovat syvällä kulttuurissamme — mielestäni tukijärjestelmää ei voi syyttää siitä.

Kannanotossa jätetään paitsioon työelämän sukupuolia epätasa-arvoistavien rakenteiden analyysi. Eivätkö köyhyysloukut synny juuri siitä, että työmarkkinoilla ei ole joko tarpeeksi tai sopivia työsuhteita tarjolla pienten lasten vanhemmille?  Silloin perheiden on tyydyttävä nostamaan valtion tukia tai otettava vastaan köyhyyttä ja epävarmuutta ylläpitäviä työsuhteita.

Lisäksi ViNO:n kannanoton mukaan 94 prosenttia kotihoidon tuen saajista on naisia, mikä ei vielä paljasta ovatko nämä naiset itse kotona lapsen kanssa. Kotihoidon tuen piirissä on myös mahdollista tehdä ansiotöitä, koska sillä voi rahoittaa esimerkiksi yksityisen perhepäivähoidon kustannuksia.

Haluaisin huomauttaa myös siitä, että tällä hetkellä vallitsee vahva työmarkkinoiden ja -elämän murrosvaihe. Vakituisesti työelämään kiinnittyminen on haastavampaa. Tämän murrosvaiheen haitat kohdistuvat vahvimmin juuri niihin, jotka ovat jo valmiiksi olleet heikossa asemassa, eli tässä tapauksessa naisiin. Olisi hyvin riskialtista lähteä lakkauttamaan yhtään mitään henkilökohtaisia etuuksia heikon työllistymisen ilmapiirissä.

Lopuksi näpäytän vielä siitä, että sukupuolten välisen tasa-arvokeskustelun on aina lähdettävä liikkeelle etuoikeutettujen asemien ja erojen tunnistamisesta. Vihreiden nuorten kannanotossa ei analysoitu lainkaan miesten etuoikeutettuja asemia yhteiskunnassa tai työelämässä, naisten keskinäisistä eroista puhumattakaan.

Työelämän valuvikoja ei myöskään pohdittu, minkä vuoksi työelämän yleisiä,rakenteellisia epäkohtia ei tunnisteta. En myöskään näe, että heikko työmarkkina-asema on naisten yhteiskunnallisen sorron ydin, vaan sen ilmentymä. Täten kotihoidon tuen lakkauttamisesta ei automaattisesti seuraa naisten parempi kiinnittyminen työmarkkinoille, puhumattakaan heidän aseman parantumisesta yhteiskunnassa.

Feminismissä tärkeintä on se, että keskustelut yhteiskunnallisista uudistuksista käydään asianomaisten ehdoilla ja juurikin ”alhaalta ylöspäin”. Tässä tapauksessa juuri huonoimmassa asemassa olevat perheet ja etenkin yksinhuoltajanaiset sivuutetaan täysin ja vaietaan siitä seikasta, että kotihoidon tuen lakkauttaminen heikentää entisestään juuri pienituloisten asemaa.

Kotihoidon tukijärjestelmää tulee muuttaa sellaiseksi, että se tukisi naisten asemaa työmarkkinoilla sekä ehkäisisi köyhyyttä ylläpitäviä rakenteita. Näkisin ratkaisuna muun muassa 6+6+6 -perhevapaamallin sekä kotihoidon tuen jakamisen puoliksi kummankin vanhemman kesken.

Heli Mahkonen